Tänään en enää aamulla edes ajatellut asiaa. Tai ainakin ärsyyntymisleveli oli paljon alemmalla kuin aiemmilla aamuilla. Olen saanut edelleen kuulla että pitäisi päivittää vielä huomattavasti enemmän kuin aiemmin mutta tuntuu etten osaa edelleenkään tai kykene ilman suurta myötähäpeää itseäni kohtaan päivittää ihan joka pienestä asiasta. Mutta tähän ilmeisesti pitäisi pyrkiä. Ei helevetti soikoon. Pyritään siihen sitten.

Ei onnistunut.

Illan myötä tällainen turhanpäiväinen toiminto unohtuu ja muut ärsykkeet saavat ylivallan. Tuntuu nololta kesken sosiaalisen kanssakäymisen kaivaa puhelinta esiin ja ottaa kuvia ja kirjoitella päivityksiä. Ja itse asiassahan se on mielestäni erittäin töykeää ja epäkunnioittavaa muita kohtaan. Pohdiskelimme eilen että ovatko ne ihmiset, jotka päivityksiä laittavat kesken illanvieton itsestään ja muista, niin tehdäänkö se yhdessä ryhmänä? Kaikki katselevat yhtä ruutua ja yhdessä kirjoittavat yhteen päivitykseen vai onko kaikilla omat puhelimet yms. joilla jokainen tekee omaa juttuaan ja kaikki istuvat saman pöydän ääressä? Kummallista. Hämmentävää.

Edelleen päällimmäisenä tunteena on ärsytys ja vaivalloista turhuutta tuottavaa turhanpäiväistä ajanhukkaa. Myötähäpeä itseäni kohtaan vain syvenee. Sydämiä en enää ole suostunut käyttämään enkä ota itsestäni kuvia mielenterveydellisistä syistä. Ennaltaehkäisy.