Tänään tuntui että päivittäminen ei enää ollut niin työn ja tuskan takana. Ehkä se johtui siitä että olin yksin eikä tarvinnut keskittyä muihin ihmisiin. Paikoittain päivittäminen tuntui jopa hauskalta mutta silti siitä täytyi koko ajan itseään muistuttaa. Aloin ymmärtämään hieman miksi jotkut sitä harrastavat. Sehän on kuitenkin kanssakäymistä muiden kanssa, mutta miten ihmeessä niillä on aikaa olla koko ajan kirjoittamassa?

Huomasin että mitä arkisempi päivitys, ei kovinkaan moni siihen jaksa reagoida. Suurimmat huomiot heräävät lyhyistä, ytimekkäistä ja hieman "mystisistä" sanomista. Ja varsinkin jos päivityksessä on virhe, siitä huomautetaan kirjoittajaa. Itse sain sen kokea mutta onneksi humoristisella tavalla. Iltaa kohden päivityksen muistaminen ja tarve edelleen hiipuu mutta laitan vielä hampaat irvessä jotakin.