Toinen päivä tuottaa vielä enemmän ponnisteluja, ainakin aamulla. Mielessä pyörii että jotain tulisi jakaa mutta mitä? Ai että ajattelin tiskata ja siivota kaappeja näin kesäloman kunniaksi? Ei helevetti, hävettää koko ajan enemmän. Mutta kai sitä täytyy elää ämän häpeän kanssa sitten. Venytän asiaa kuitenkin mahdollisimman pitkään ennen kuin ilmoitan ihmisille päivän aikomukseni.

Tänään tunteet ovat olleet lähinnä ärsytyksen puolella aina kun olen muistanut että "ai niin, tämäkin pitää varmaan ilmoittaa ihmisille". En ymmärrä vieläkään että ihmisillä on aikaa jakaa tekemisiään ja ajatuksiaan sosiaalisessa verkossa.

Myös ystäväni alkavat jo tottumaan siihen päivityksen määrään mitä nyt teen koska tänään ei läheskään niin moni ole reagoinut niihin. Tai sitten olen osoittanut ajatukseni oikeaksi, eli ketään ei oikeasti kiinnosta mitä muut tekevät arkena.

Huomasin myös kysyväni ystäviltäni voiko kuvia jossa he esiintyvät julkaista netissä. Suurin osa siihen suostuu mutta silti se tuntuu oudolle... ehkä nololle julkaista jotain missä ei itse esiinny. Yhtään kuvaa jossa itse olisin en ole sosiaaliseen mediaan lisännyt. Varmaankin koska en viihdy kuvissa ja näytän aina, ainakin omasta mielestäni, täysin persiöltä.

Mutta suurimman osan aikaa kun vietän ystävieni tai itseno kanssa en ajattele että siitä tulisi muille ilmoittaa. Eli edelleen tämä tällainen elämäntapa on erittäin epämukavaa, aikaavievää ja noloa itselleni. Ja myös tällainen blogiin kirjoittelu on mielestäni täysin ajanhukkaa mutta aion kuitenkin vielä yrittää...