Luojan kiitos viimeinen päivä on koittanut. Voin kyllä rehellisesti sanoa olevani helpottunut siitä, ettei enää ole velvollisuuksia asiaa kohtaan vaan voi palata normaaliin päivärutiiniin. Sosiaaliset verkostot ovat tuoneet esiin huolestuneisuutta että olenko menettänyt järkeni kun niin aktiivisesti jaan itsestäni. Täytyy kyllä olla samaa mieltä että mielenterveys tässä on koetuksella ollut koko ajan. Ei tämä mitään normaalin ihmisen hommaa ole, roikkua jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Vai ovatko ne ihmiset niin yksinäisiä että heillä on aikaa tehdä sitä vai eivätkö heidän ystävät välitä siitä huomion puutteesta?

No, yritän vielä jaksaa tämän vihoviimeisen päivän ja kärsin hiljaa mielessäni.